perjantai 17. huhtikuuta 2015

Saisinko namipalan, anoppi?

Bertta:
Myönnän, että olen perso ruoalle. Erityisesti herkuille, joita ihmiset syövät hienoilta valkoisilta lautasilta. Olen myös hyvä vonkaamaan herkkupaloja ja tiedän keneltä saa nameja ja keneltä ei.


Hei anoppi*, heruisko yhtään suupalaa?


Jess! Tiesinhän mä, että saisin anopilta herkkupaloja, kunhan tarpeeksi hellällä äänellä pyydän!

Ps. Tässä oli vikat kuvat mökiltä. Vihdoin.

*Teknisesti emännän anoppi

6 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa Bertta. On ehdottoman tärkeää tietää keneltä voi pyydellä herkkupaloja. Meidänkin isäntä antaa helpommin ja isompia kinkkusiivuja tai kanaa, herkkupaloja ilman tehtäviä jne kuin emäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin tärkeää tietää! Emännältä en ikinä saa mitään ja isännältä harvoin. Mutta isännän veljen vaimolta saan aina niin paljon kuin haluan eikä isännän äitikään osaa kovin paljon minua vastustaa.

      T. Bertta

      Poista
  2. Kukapa vois vastustaa Bertsua? En minä ainakaan, aina tarjoaisin maistiaisia, aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha..!! Anonyymi, sä oletkin mun paras kaveri ja ihailija <3

      /Bertsu

      Poista
  3. Ihan epäreilua! Meillä ihminen ärisee heti jos joku yrittää antaa mulle herkkuja lautaselta, en kuulemma saa syödä mitään ihmisen herkkuja. Pitää näyttää sille tää ja käskee katsoa miten onnelliselta sä Bertta näytät kun saat pienen herkkupalan...
    -Pena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pena, sun pitää etsia ne ihmiset, joilta heruu nameja. Omat isännät ja emännät harvemmin mitään antavat, mutta kokeile kaikkia vieraita, mitä teille tulee!

      /B

      Poista